Yrityksen historia

Halmeen tarina

Emil Halme aloitti leipomotoiminnan yhdistetyssä pakari- ja muona-miehentuvassa Smedsin tilalla Kauklahdessa, saatavilla olevan tiedon mukaan 1. päivänä marraskuuta 1899. Yritys on toiminut yli 100 vuotta.

 

Emil Halme oli kotoisin Turun seudulta. Kuusitoistavuotiaana hän meni Turkuun leipurin oppiin. Kisällinkirjan hän sai vuonna 1896. Samana vuonna hän aloitti työt Holmbergin leipomossa, Kirkkonummella. Sen jälkeen Emil suunnitteli lähtevänsa siirtolaiseksi Amerikkaan, mutta myöhästyi Hangosta lähteneestä laivasta.

 

Tämän vastoinkäymisen jälkeen hän perusti oman leipomon Kauklahteen. Toiminta lähti tietenkin käyntiin varsin vaatimattomassa mitassa. Suullisen perimätiedon mukaan Halme sai ensimmäisen jauhosäkkinsa lainana ystävälliseltä Lasaroff-nimiseltä "laukkuryssältä".

Siihen aikaan maataloissa leipä leivottiin tietenkin itse, eikä niistä näinmuodoin tullut asiakkaita Halmeelle. Sen sijaan hänen ensimmäiset asiakkaansa olivat Kallvikin ja Stensvikin tiilitehtaiden työläiset. Myönteistä muutosta yritykselle merkitsi rantaradan Kauklahden osuuden rakennustöiden käynnistyminen vuosina 1900-1903. Rautatien rakennus houkutti työväkeä aina Keski-Suomea myöten. Ratatyöläiset ostivat leipänsa Halmeelta ja se lisäsi leipomon liikevaihtoa huomattavasti. Sen vuoksi voidaan todeta, että vaikka Halme myöhästyi laivasta, nousi hän junaan oikeaan aikaan.

Tammikuun 1. päivästä lukien vuonna 1901 Emil Gustaf Halme vuokrasi maa-alan 50:ksi vuodeksi eteenpäin. Gustafsbergiksi nimetty määräala sijaitsi edullisesti maantien varrella ja rajoittui sitäpaitsi sopivasti tiehen, joka johti Stensvikin tiiliruukille ja myöhemmin Kauklahden asemalle. Tälle paikalle Halme rakensi vuonna 1901 ensimmäisen puurakennuksen, johon sijoitettiin leipomo, kauppa, varasto ja asunto. Tämä rakennus on edelleen paikallaan.

 

Jo vuonna 1904 oli Emil Halme valmis ottamaan seuraavan suuren askeleen. Hän osti Gustafsbergin 2 500 markan hinnasta.

Emil Halme oli monitoiminen ihminen. Hän osti peltomaata, jota viljeli ja jonka hän myöhemmin osittain palstoitti ja möi. Hän haki itse hevospelillä polttopuuta leipomoaan ja asuntoaan varten Pohjois-Kirkkonummen ja Vihdin metsistä. Osan polttopuusta hän kauppasi edelleen. Hän kauppasi myös lahnoja, joita kalasti Espoonlahdesta keväisin kutuaikana, niinkuin myös suolasilakkaa, jota oli ostanut tukkuerissä Turun torilta.

Leipomo- ja kauppatoiminta oli kuitenkin pääasia. Leipomotuotteet kuljetettiin kyläkauppoihin Espoossa ja Kirkkonummella.

Halme kirjoitti muistiin tavaratoimitukset pieniruutuisiin kouluvihkoihin. Halmella oli vihko jokaista asiakkaana olevaa kauppaa varten. Alkuaikoina leipomon myynnin pääosan muodosti ruis- ja vehnäleipä.

 

Raaka-aineet, jauhot ja sokerit Halme osti etupäässä Helsingin tukkureilta. Mutta ei ollut harvinaista että hän hankki munat ja voin suoraan Pusulan ja Vihdin talonpojilta, jotka hevosineen ajoivat Kauklahden kautta matkoillaan markkinoille Helsinkiin.

Vuonna 1928 Halme teki seuraavan suursijoituksensa. Hän rakensi ns. tiilitalon kahviloineen, leipomoineen ja asuntoineen.

Tämäkin talo on edelleen käytössä, joskin sitäkin on täydennetty erilaisin lisärakennuksin.

Emil Halme kuoli vuonna 1949. Sitä ennen pojat olivat jo asteittain ottaneet vastuun yrityksen hoitamisesta.

Pojat

Emil Halme avioitui Kauklahdesta kotoisin olevan Fanny Augusta Sjömanin kanssa, josta avioliitosta syntyi neljä poikaa.

Olle Gustaf syntyi 6. heinäkuuta 1906 ja kuoli 19. helmikuuta 1987. Erik Gustaf syntyi 28. tammikuuta 1909 ja kuoli 13. elokuuta 1964. Jaakko Gustaf syntyi 27. kesäkuuta 1913. Hän kuoli 20. lokakuuta 1969. Nuorin veljeksistä Allan Gustaf syntyi 23. syyskuuta 1916.

Kaikki pojat osallistuivat luonnollisesti leipomotyöhön. Poikien ura yrityksessä alkoi leivän kuljettamisella asiakkaille. Myöhemmin Ollesta tuli leipuri ja leipomon johtaja, Erikista Espoon kunnankamreeri. Hän vastasi silti sivutöinään yrityksen kirjanpidosta. Jaakko pysyi autonkuljettajana ja Allanista tuli kondiittori

Kaikki pojat osallistuivat myös sotaan. Kriisiajat iskivät tietenkin myös Halmeen yritykseen. Tuona aikana leivottiin pelkästään hapanleipää, hiivaleipää ja harvemmin ranskanleipää.

Sodan jälkeen Olle Halme nimitettiin leipomon johtoon. Hän olikin kiistaton johtaja sekä hallitseva persoonallisuus. Kun Olle Halme siirtyi 6. heinäkuuta 1971 eläkkeelle täytettyään 65 vuotta syntyi yritykseen kieltämättä eräänlainen tyhjiö.

Serkukset

Allan Halmeen poika, Kaj Halme, kutsuttiin leipomon johtajaksi Olle Halmeen jälkeen. Kaj Halmeen aikana on tehty suuria investointeja. Vuonna 1987 rakennettiin viimeinen, eteläinen lisärakennus.

Kun Emil Halme ensimmäisinä vuosikymmeninä laskutti tuotteistaan, hän allekirjoitti laskut lyhyesti: "leipuri E. Halme". Hänen kuolemansa jälkeen muodostettiin avoin yhtiö Bröder Halme - Veljet Halme.

Joulukuun 10. päivänä 1986 yritys kirjattiin kaupparekisteriin osakeyhtiöksi muutettuna, nimellä Oy Emil Halme Ab. Samalla hyväksyttiin yhtiöjärjestys, jonka mukaan yhtiökokous asettaa hallituksen, joka on näin korvannut aikaisemmin toimineita työryhmiä. Hallituksen jäsenet edustavatkin eri perheitä. Osakkeet ovat kokonaisuudessaan suvun omistuksessa.

Työvoima

Halmeen leipomon palveluksessa on ammattitaidoltaan korkeatasoinen, kauan yrityksessä ollut perushenkilöstö. Uuden väen rekrytointi on toisinaan vaikeaa. Perinteisen käsityöammatin opettaminen vie aikaa. Tämä voi tapahtua yksinomaan työpaikalla. Ammattikoulujen antama leipurin oppi tähtääkin etupäässä suurten, pitkälle automatisoitujen leipomoiden tarpeisiin.

Miten hyvänsä tulevaisuudessa käykin, voi todeta että vielä jäljellä olevat perinteiset leipomot muodostavat värikkään lisän koko alalle henkilökohtaisen ammattitaidon painottumisen kautta. Jokapäiväinen leipämme olisi huomattavasti mauttomampaa ilman niitä.

Lähde: Inte av bröd allena... - Ei yksin leivästä... Kirjailija: Christian Mehlem 1989

Käännös: Pentti Sarén